Hei, rakkaat ihmiset :) Yhdistin kaksi blogiani "ripaus luksusta, mausteena elämä" ja tämän "tavis lifen" ositteeseen http://tavislife.blogspot.com/ sieltä voi lukea paljon kirjotuksiani ja kömmähdyksiäni mitä mulla on tässä viimisen vuoden aikana tapahtunut. Tulkaa ihmeessa kurkkaamaan! ;)

Tavataan ositteessa http://tavislife.blogspot.com/ ;)

ÄRsytTäää!!!!!!!

Miks pitää mennä töihin, kun kaikki lähtee juhannuksen viettoon? Kiva työskennellä sellasessa työpaikssa, missä kukaan ei arvosta sua!!! Ennen, ku sinne kouluun lähden niin voin kyllä vakuuttaa, et tulen lähtemään näkyvästi nykyisestä työpaikastani pois.. On vielä käytävä meinaan pieni muotonen sota... Hmm... kuulostaa hyvälle.

Voin siis sanoa, etttei missään nimessä kannata ruveta IKINÄ tekemään yhtä paskaa duunia, kuin minä! Siis aivan H-A-N-U-R-I-S-T-A.... hahaha!!!!

:P

Niin tosiaan, mä pääsin sitten sinne kuoluun mihin hain. Floristi koulutukseen, vähän siistiä!! Mä kyllä mietin sitä pitkään, et kannattaako mun lähteä sinne, kun elintaso tippuu huomattavasti, mutta kyllä se in sen arvosta. En tosiaankaan halua näitä nykyisiä hommmia koko loppu elämääni tehdä. Nyt jo mitta niin täynnä!!

Odotan innolla syksyä ja sitä, että pääsen kouluun. Woihan WINDE!!!!!! :D

Tänään mä päätin sen, mä aijon ostaa burberryn laukun ennen, ku alotan taas syksyllä opiskelut :) Pakko saada se!!! :)

Tänään  meinasin kuolla. Ainakin tunne oli sellanen, kun silmäni avasin. Kerkesin ensimmäiset 2 sekunttia ajatella, että mitäköhän sitä on taas säädetty, kun vintti loppuillasta aivan tyhjä. Sitten se tuli. Ponkasin salamana sängystä ylös ja lähdin heittämään laattaa kohti pönttöä.

Siinä 10min yrjöämisen jälkeen mietin onko sisuselimet vielä pysyneet sisällä. Huh olihan ne. Pönttöön tuli heitettyä ilmeisesti vähän kaikenlaista, koska maku oli jotain aivän järkyttävää. Haju oli jotain niin kamalaa. Ja näky vielä karseenpaa. Sielä pöntön pohjalla lillu makkaranpaloja ja lihän kökkäreitä oransissa liemessä... JES!

Vessasta päästyä mietin, miksi Jussi lojui olohuoneen sohvalla, eikä ollut tullut viereeni nukkumaan. Ajattelin, että taas mä olen varmaan kännissä säätänyt jotain, että se ei oo halunnu tulla nukkumaan mun viereen. Ja niinhän mä olin taas kännissä sekoillut kuin käki. Öö--- jooo?!

Kumarassa kävelin, olohuoneen sohvan viereen ja huokasin syvään.

"No oonks mä taas tehny jotain?" kysin.

"taashan sä olit ihan vitun sekasin". Vastasi Jussi.

"No mitä mä oon tällä kertaa tehny?". Jatkoin inttämistä.

"No sekoilit Liisan luona taas. Räit sisällä pitkin lattioita, kävelit kengät jalassa toisten kotona ja vittuilit kaikille ja selitit sielä jotain niin ufoo juttuu. Tiedätsä sä olet ihan vitun pelottava kännissä. Mä en tiedä uskallanko mä olla sun kanssa enää, ku sä sekoot aina noin pahasti. Ja arvaa vaan hävettääkö mua?! Mä en kohtaa enää ikinä lähteä sun kanssa mihinkään, ku sä flippaat tollalailla."

"No kiva!! Mä en muista mitään muuta, ku sen et juttelin Míkan kanssa siinä pihalla... Ja mähän oon sanonu, et mulle ei voi antaa sitä vinaa. Mulla menee muisti ja sillon menee myös kontrolli ja sä tiedät sen." Vastasin puolustellen.

Siinä me vielä  muutama sana vaihdettiin, mutta en pystynyt enmpää puhua, kun oli niin heikko olo. Kävelin sänkyyn takaisin.

Nuku, nuku, nuku, nuku nyt tää paha olo pois. Nuku, nuku, nuku... hoin mielessäni. Ei, ei nukuttanut. En muista, koska viimeksi olisi ollut niin paha olo. Tuskin koskaan. Eilisn illan aikana kerkesin juoda 4 siideriä, vähän jekkua, viinaa, viskiä, ja taisi siinä ISO pullo baileys (minttu) myös upota, että täytyy myöntää, että ihan hyvässä soossissa tuli oltua.

- Hei, tilaisin 2 pizzaa ja puolentoista litran kokiksen. Kyllä. Kiitos. Kuului olohuoneesta ääni. Jussi oli tilannut meille pizzat.

Onneks, jes! Ajattelin. Äkkiä nyt vaan jotain sapuskaa niin lähtee tämä vitun koistinen pois. Koistinen ei tällä kertaa koputellut ovella vaan ryntäsi niin vimmatun kovaa sisään että jouduin heittää sen samoin tein ulos. Vitun koistinen saatana! Nyt se saa lähtee mä heitän sille vähän pizzaa kehiin, niin siinäpä saa sulatellla sitä. Niin luu kurkkuun vaan! Samalla ajatellessani jouduin pinkasemaan sängystä taas salamana pystyyn ja pöntölle. Taisi se koistinen suuttua, kun vähän uhkaillin, mutta mullehan ei ryppyillä.

Siinä samallahan se pizza lähetti tuli sitten tuomaan sitä pitzzaansa, kun yrjösin persepaljaana vessassa. Vitun hienoa! Olisi se Jussi voinut sen eteisen välioven laittaa kiinni, mutta kait se oli itekkin vielä niin pöllyssä eilisestä, ettei se tajunnut. Nyt ei enää muuten kirvellyt suuta, eikä oksennuskaan enää maistunut pahalle. Itseasiassa ei millekkään. Aloinkohan mä jo tottua tähän?

Ihana tuoksu valtasi koko huoneen. Kävelin keittiöön.. selkä kyyryssä. Ajattelin, että noniin. Nyt näytetään mistä kana kusee! Ruokaa tännepäin kiitos! Otin ison huikan kokista. IHANAA. Tuntu niin hyvälle. Sitten otin palan kinkku ananas pitsasta. Ensimmäinen suullinen. Hyi saatana! Enhän mä pystynyt syömään. Ja vessaan taas.

Oli se kiva yrittää oksentaa- ei mitään. Kokoin pöntöllä tyhjää jonkun aikaa kunnes se helpotti. Pitäisiköhän solmia jonkinlainen suhde tohon pönttöön, ku se tuntuu olevan pelastus monenlaiseen hätään? Huh, mitä mäkin kelaan. Takaisin sänkyyn lääkekaapin kautta.

Makasin sängyssä. Hypnoottisesti tujottaen kattoon. Päässä yksi tai itsasiassa kaksi asiaa. Nuku ja millon tää olo helpottaa. 600 buranan vedettyä, alko tuntua että tavara pysyy sisällä -> ei tule ulos. Vaikka eihän sielä pötsissä mitään enää ollutkaan, mutta olematonkin pysyi sisällä. Sitten alkoi pysymään myös nestemmäinen tavara. Uskaltaiskohan sitä nyt nousta? Kokeilin ja kävelin taas keittiöön. Tarkoituksena yrittää syödä jotain. Istuin tuolille ja otin taas palasen pizzasta. Ei, ei tästä nyt vieläkään tule mitään. Otin palaset mukaan ja kävelin sänkyyn.

En uskaltanut seuraavaan 30min edes katsoa slaisseja jotka olivat sängyn vieressä. Sen verran suuri palanen oli takertunut kurkkuun. Ihan niinku kyrvän olisi liian syvälle kurkkuun tunkenut ja siitä seuraava oksennusreaktio. No mutta tällä kertaa ei ollut kyrpä vaan koistisen nostattava tavara vatsasta. Millon se lopettaa? 30min päästä se loppu. Olin taas täysin rauhallinen olo. Nyt rupesin uudelleen yrittää syömään jo kylmenneitä pitsapaloja. En tosiaankaan ajatellut lähteä niintä lämmittään. Siinä sitten pitkällään kylkiasennossa mässäilin niitä, kun Jussi tuli viereen. Se oli ilmeisesti leppynyt. Vähän se naurahti ja ihmetteli mun touhuja. Nyt se vasta tajusi miten paskana olin. Kyllä miehet sitten käy hitaalla.

Sain palaset syötyä. Tunti siihen meni, mutta sain kun sainkin ne nieltyä. Olin aika ylpeä itsestäni. Nyt uskalsin jo nousta sängystäkin ja siieryä olohuoneeseen koneelle. Olo ei ollut muuttunut miksikään ja välillä kävi pala kurkussa, mutta jäi kumminkin siihen. Ei pyrkinyt ulos.

Kello oli 00.00 piti lähteä koiran kanssa ulos. Tuska senkun jatku, koska pysty asento ei ollut niitä mun juttuja. Ainakaan tänään. Suoriuduin siitä kuitenkin kohtuullisen hyvin. Hyppäsin autoon ja ajoin suoraan koirapuistoon istumaan. Pala edelleen kurkussa ja järkyttävän pahaolo päällä.

Meinasin vielä käydä jaskan grillin kautta, mutta se kumminkin jäi suunnitelmaks. Automaatilla, en nimittäin muistanut tunnuslukuani. Arvelin, et tää on niitä koistisen temppuja sillä yleensä en unohtele tollasia. Jatkoin matkaa abc:lle.

Onneksi jäi hampurilaiset ostamatta, sillä mahaami pisteli ikävästi. Ostin sitten abc:ltä gefilus piimää 5kpl, actimelejä 3pakettia (joista yhden paketin vedin heti paikan päällä) ja viiliä 5kpl. Okei, myönnän, että mun ostokset vähän meni taas yli, mutta en ainakaan ajatellut kärsiä vatsakivuista. Ja ne katos. On se gefilus sitten kummaa kamaa.

Reissusta päästyä tulin taas koneelle ja nyt kirjotan tätä tämän päivän säätoä ja toivon, että koistinen pakkaisi vihdoin ja viimein kamansa ja jättäisi mun ruumini rauhaan. Sellanen tarkennuksen haluausin vielä lisätä, että sellaselle ihmiselle joka ei tykkää/inhoo/tekee kaikkensa ettei tarvitsisi oksentaa on tälläiselle tytölle ollut aika rankka päivä. Koska en yleensä koskaan oksenna krapulassa. Mutta tämä päivä oli poikkeus ja sen takia ristinkin tämän päivän tuomion päiväksi. Ja koistinen on muuten krapula. Että varo vaan ettei koistinen kolkuttele kohta sinunkin ovella!