Mariska - Michelle

Nää sanat kertoo niin hyvin joskus, mun etisestä eletystä elämästä. Pelottavan todellisesti on mariska nää kirjottanut joskus.

"Olisitpa vielä täällä,
sen sijaan olet aivan liian kaukana etäällä, mun luota
nykyään en löydä mitään ,
minkä vuoksi oisin onnettomana siis hymyillä pitää,
jutut upesti luistaa,
puuttuu tekijä joka mut pystyis raiteltani suistaa,
koetan muistaa miten kamalaa oli sun kanssa joka ilta
join itteni humalaan, kerran pilvenpillereitä konttailin,
sä vain vierestä katoit ja kun apua venttailin viimein,
käden ojensit mulle, nostit, päästit irti, työnsit naamalleni kadulle
nyt oon ympäröity ihmisillä
jotka ei putoomaan päästä, vaikka joskus täysillä yritän
onpa outo pulma ikävöin eniten sitä joka oli niin julma

pois meni, runot vei, mukanaan
mä en itke, enkä unohda, milloinkaan

huomaan selkeemmin kuin ennen, kokonaiskuvan, ja kuinka sä tullen ja mennen,
mua pelailit kuusi-nolla, mä hävisin, mut silti vaan halusin mukana olla,
kuolla ennemmin kuin mennä,
enää ei mikään elämässä paljookaan hämmennä, kun oot poissa kuviosta
kuitenkin tuntuu et oon jotain vallan kallisarvoista,
ei ne muut hulluutta mulle näytä, päinvastoin ne päätäni hakkaa, eikä äänet enää täytä
ja valtaa alan oivaltaa miltä maistuu ihmissuhde ilman tajutonta väkivaltaa,
kidutusta, henkistä, harjoitit ja kun sanat loppuivat siitä tuli fyysistä,
minut sekaisin pistit, kun rakkautesi nyrkillä ruumiiseeni ikuistit,

pois meni, runot vei, mukanaan
mä en itke, enkä unohda, milloinkaan

elän menneisyyttäni tänään,
vertailen suhun joka ikistä tyyppiä jonka mä nään,
odotan pahinta, vaikka ne tahtoo parasta meidän romanssimme hinta, oli kallis
siitä vielä maksan, oisit voinut kyllä hinnoitella alhaisemman taksan
jaksan enää harvoin valittaa tuntuu tosi surkeelta kun ei pysty alittaa rajaa
takas helvettiini päästä,
oonko se minä vai johtuuko se säästä, mut mun sydän ei verta vuoda
kun sä lähdit, sen jälkeen en oo osannu luoda mitään,
aiheet pistit taskuun, mulle ei jäänyt kuin mustelmat siitä illasta marraskuun,
sairaalalaskuun, kääntöpuolelle raapustin -kaipaan sua Michelle-

pois meni, runot vei, mukanaan
mä en itke, enkä unohda, milloinkaan

pois meni, runot vei, mukanaan
mä en itke, enkä unohda, milloinkaan"