Nyt on sitten käyty terveystarkastuksessa! Vitsi mikä reissu! En oo koskaan ollu vastaavassa!

Istuin odotus huoneessa ja odotin vuoroani päästä terveystarkastukseen. Syytä siihen en tiennyt miksi minut oli kutsuttu, mutta olin kiltisti totellut ja tullut paikalle. Kerkesin odotus huoneen penkillä istua hetken aikaa, kunnes suurikokoinen mies tuli minut hakemaan.

- Sinähän se varmaan olet Sanna. Sanoi tavallisiin vaatteisiin pukeutunut mies.

- Joo kyllä olen...

- ...Ja minä olen Pekka Kampela. Haluisitko kahvia?

Kahvia?!? No ei ole koskaan kukaan multa kahvia kysynyt, kun lääkäriin olen mennyt.

- Öh, kiitos ei. Mä en yleensä juo. Vastasin outoon kysymykseen.

- Et juo?! Harvoin enää tapaa ihmisiä jotka eivät kahvia juo. Oletko aivan varma, että et halua kahvia? Ihmetteli Pekka.

- Kiitos nyt kumminkin, mutta en mä halua. Vastasini.

- No mennäänpä sitten tänne minuun huoneeseeni. Ja siirryimme Pekan huoneeseen.

Istahdin "lääkärin" huoneessa olevalle "potilastuolille" mihin yleensä istutuaan, kun käydään lääkärillä. Keskustelumme aikana selvisi, että pekka onkin lääkäri, eikä terveydenhoitaja. Hetken aikaa keskusteluitamme pekka kysyi:

- Ja miten muuten menee Sanna? Seurusteletko sinä?

-?!?!? Kyllä. Vastasin. 

Siis mitäh? Ajattelin.

- Ahaa... Ja kaikki menee muuten hyvin?

- No kyllä se tässä.. Mitä nyt stressiä töistä.

- Ahaa.. kun ollaan huolissaan noista sun poissaoloista. Olet ollut kuudesta kuukaudesta pois kolmekuukautta. Kertoi Pekka totisena.

- Siis mitä? Kipee mä olen kyllä ollut, mutta en todellakaan ole ollut 3kk pois puolenvuoden aikana!

- Ahaa.. No mitenkäs siinä nyt noin on käynyt Sanna? Sanoi Pekka.

- No en kyllä tiedä... Mä muistan tasan 2krt jolloin olen ollut kipeenä ja muita en. Tosin mä olen kyllä ollut matkoilla joilla olen ihan luvan kanssa ollut poissa, mutta sairaana en ole ollut kyllä 3kk. Sanoin.

- Ahaa.. No Sanna. Sulla taitaa sitten olla huono muisti, kun et muista että olisit ollut poissa... Ja sellasen tulkinnan tässä tein, että sulla taitaa olla taipumusta hiukan selittelyyn? Pekka vihjaili.

- No ei todellakaan! Itse kysyit mun asiaa kannasta ja kerroin vain miten asia on! Ja MINÄ EN USKO SIIHEN VÄITTÄMÄÄN, ETTÄ OLISIN OLLUT POISSA TÖISTÄ NIIN KAUAN. MÄ HALUAISIN NÄHDÄ NE PAPERIT MISSÄ NIIN VÄITETÄÄN. Yritin selvällä suomen kielellä pekalle ilmasta asiaa, jota hän ei ymmärtänyt.

- Vai niin Sanna... Mutta, kun me nyt vaan ollaan huolissamme sun poissaoloista... onko sulla kenties joku toinen työpaikka? Pekka jatkoi uskomatonta kyselyyään.

- No ei ole!. Vastasin kiukkuisasti.

- Hmm... Mites ne sun työ vuorot? Onko ne sun mielstä jotenkin väärin laitettu?

- No ne on päin helvettiä. Vastasin. Ne on siitä lähtien ollut päin prinkkalaa, kun meille tuli se uus työvuorosuunnnittelija. Joka toinenpäivä töitä ja liian pitkiä vuoroja joita edes ei saisi laittaa. Tarkensin varmuuden vuoksi.

- No mutta Sanna... Sullahan on siitä lähtien ollut samanlaista listaa, kun sa tänne firmaan olet tullut... Mitenkäs ne nyt niin ylitse pääsemättömäksi ovat tulleet? Kysyi Pekka jälleen.

Tää ei voi olla totta, siis tää ei voi olla totta ajattelin mielessäni. Joko mä olen sekoamassa tai sitten jokin muu...

- Mulla on kotona mustaa valkoisella niistä edellisistä työvuorolistoista! Ne listat ovat LAILLISIA ja OIKEIN SUUNNITELTU YÖ TYÖNTEKIJÄLLE! Toisin kuin nämä uudet listat. Kivahdin.

- Niin... No mutta sovittaisiinko nyt Sanna. Kun sä olet todella sievä ja kaunis tyttö, että tulisit aina sitten, kun sulla on jokin hätänä tai sairastut niin tänne mun juttusille, kun noi isommat pomot haluaa, että sä kävisit täällä aina, kun sairastut, että loppuisivat noi lastentaudit. Pekka sanoi.

Ei pyhä sylvi! Ei työpaikka lääkäri voi noin puhuu! Siis EI. Huh, huh...

- Joo.. no kyllähän se sopii. Ja MÄ EN EDELLEENKÄÄN OLE OLLUT TURHAAN POIS! Jankutin.

- No mutta noihin sun sairasteluihin ei ole mitään lääketieteellistä selitystä jos sä olet aivan terve nuori nainen. Vai onko sulla toinen työpaikka?

- NO EI EDELLEENKÄÄN! Korotin jo hiukan ääntä.

- Joo.. No tehdäänkö sitten Sanna niin, että tulisit tänne minun luokseni jos sinua jokin vaivaa?

- No kyllä minä voin tulla tänne sinun luoksesi jos minua jokin vaivaa. Sanoin matkien samalla lailla.

- No hyvä tehdään sitten niin. Onko sinulla Sanna kaikki hyvin sen seurustelu  kumppanisi kanssa? Kysyi Pekka vielä.

WTF?!? Ajattelin taas. Olin niin pyörällä päästä koko keskustelusta.

- No on. Ja mitä se tähän asiaan liittyy?!?! Vastasin.

- No eikun mä vaan ajattelin, että jos se on syy noihin "sairauksiin"? Sanoi jälleen Pekka.

- Joo ei se ole. En jaksanut enää ruveta vääntämään tästä asiasta.

- Joo.. No hyvä Sanna sitten. Sä olet niin kiltti ja sievän näköinen... Mutta tulethan tänne sitten jos jokin sua painaa...? mä annan tästä sulle vielä mun numeron johon voit soittaa. Sanoi Pekka ja ojentin paperilapun.

-... Mä laitoin siihen vielä mun henkilökohtaisen numeron, että varmasti saat, mut sitten kiinni jos tulee jotain.

- Joo kiitos vaan. Vastasin.

- Niin.. No mutta nähdään sitten ja soittele jos tulee jotain. Sanoi Pekka.

- Joo Kiitos. Hei!

Päästyäni pois koko rakennuksesta ihmettelin pitkän aikaa koko keskustelua. En oikeasti koskaan elämäni päivänä ole ikimaailmassa käynyt vastaavan ihmisen juttusilla ja käynyt vastaavaa keskustelua! Varsinkin, kun kyseinen ihminen on lääkäri! Mutta se on aivan varma, että tämä(kään) asia ei jää tähän!

mä aijon selvittää ja pyytä nähtäväksi KAIKKI mun sairaslomapaperit (mitä on vaan 2kpl) ja kysyä mikä juttu tämä muka on. Tää on ihan varmasti kosto siltä työvuorosuunnittelijalta, mutta sitä se naikkonen tulee katumaan...

Mutta huh, huh, mikä päivä!

Täytyypi mennä nukkumaan, jotta jaksaa taas yön olla töissä!